Minun sukupolveni on kasvanut ajatusmalliin, jossa omistaminen ja kuluttaminen ovat hyveitä. Joskus olen törmännyt sellaiseen ajatukseen, että et ole aikuinen ennen kuin olet ostanut talon ja nuoruuden ensimmäisiä todellisia aikuistumisvaiheita oli oman auton ostaminen. Oma auto toi vapauden, jolla lopullisesti irtautui vanhempien tuesta ja turvasta. Oma asunto on toki monelle hyvin perusteltavissa taloudellisesta näkökulmasta, mutta auto ei sitä ole koskaan. Pitkä tie on pitänyt kulkea, mutta nyt alan näkemään monitahoisen arvon autottomuudella.
Todellista vapautta on se, että säästää tuhansia euroja vuodessa, kun ei tarvitse maksaa vakuutuksia, veroja, polttoaineita, huoltoja, katsastuksia, korjauksia eikä sitä suurinta maksuerää eli auton arvon alenemista. Kun kaiken ynnää yhteen, puhutaan jopa 5000€ säästöstä vuodessa, riippuen toki auton arvosta ja käyttöasteesta. Sillä rahalla saa jo aika paljon toiminnanvapautta elämään. Totuuden nimissä on pakko mainita, että omalla kohdalla autosta luopuminen tarkoittaa kakkosautoa eli perheeseemme jää silti edelleen auto ja kyllä se vaan maaseudulla edelleen tarpeellinen on. Silti Pöytyältäkin pääsee varsin miellyttävästi julkisilla esimerkiksi Turkuun ja sieltä Helsinkiin.
Kulutuskäyttäytyminen on toinen kokonaisuus, joka on mullistunut omassa ajatusmaailmassa viimeisten vuosien aikana. Yhä enemmän olen alkanut pohtimaan: miksi kaikkea uutta pitää aina ostaa? Mitä minä oikeasti tarvitsen? Miksi ostaa halvalla paljon, mutta huonoa? Vastaus: Koska markkinatalous on ihmistä fiksumpi. Markkinat luovat meille tarpeita, joita luulemme tarvitsemamme ja haluavamme, vaikka todellisuudessa vanha TV oli edelleen aivan toimiva ja vaate oli ehjä ja sopiva. Olemme myös sen verran laumaeläimiä, että koemme painetta siitä, kun muilla on jotain. Se on win-win tilanne markkinataloudelle. Konsumerismi on valloittanut maailman ja saanut aikaan itseään ruokkivan, mutta ihmisille pahoinvointia aiheuttavan kierteen. Ensin kulutamme rahamme epäterveelliseen transrasvoja ja sokeria sisältävään ruokavalioon ja passiiviseen elämään erilaisten näyttöjen ja ruutujen suoratoistojen turruttamina. Sitten me kulutamme seuraavat rahamme kuntolaitteisiin, ihmedieetteihin, elämänhallintaopetukseen ja -kirjallisuuteen ja äärimmäisenä kirurgiaan. Bruttokansantuote tykkää, sillä jokainen osto lisää BKT:tta, vaikka se olisi ostoholismin aiheuttaman pahoinvoinnin innostamaa. BKT:n nousu ei ole enää pitkään aikaan tarkoittanut pelkästään hyvinvoinnin lisääntymistä.
Tarve muutokselle on täysin selvä. Luonnon kantokyky on ylitetty jo kauan sitten ja yhä isompia rahtilaivoja kuljettaa konteissa tavaraa ympäri maailmaa ostoskeskusten alennusmyynteihin. Nykyisellä kertakulutuskulttuurilla tuhoamme luonnonvaroja sekä elinympäristöjä ja köyhdytämme eläin- ja kasvikuntaa dramaattisesti. Jopa peruuttamattomasti. Samaan aikaan ihmisten henkinen pahoinvointi lisääntyy ja pyrimme hoitamaan “tautia” ostamalla aina vaan lisää tavaraa. Tyydytämme pahaa oloamme shoppailemalla, vaikka juuri se on syy pahoinvoinnille. Emme koskaan pysty saavuttamaan sitä “ihannetta”, jota markkinatalous meille tarjoaa. Meidän on ehdottomasti vähennettävä ostovimmaamme ja muutettava kertakulutuskulttuuria kestävään kuluttamiseen. Parasta muutoksessa on se, että yksilötasolla se on monin tavoin kannattavaa. Se ei ole ollenkaan niin dramaattinen toimi, kuin alkuun saattaa kuulostaa. Ostamalla vähemmän turhuuksia, niin itselle kuin lapsille, säästyy rahaa ja luontoa ja samalla meidän henkinen, sosiaalinen ja myös fyysinen elintasomme nousee.
Keinoja on lukuisia:
- Vähennetään tuotetun lihan syömistä: luonto, ilmasto, tuotantoeläimet ja terveys kiittävät! Peltoalaa vapautuu esim. metsittämiseen ja luonnon uudelleen villiinnyttämiseen (ReWildening). Ostetaan enemmän luomua jo sen vuoksi, että siitä tuottaja saa paremman katteen. Se on kaikin tavoin terveempi ja kestävämpi tapa tuottaa ruokaa.
- Ostetaan vähemmän materiaa ja krääsää: osta vain sellaista, mitä todella tarvitset. Rahaa kuluu vähemmän ja voit ostaa kerralla parempaa ja kotimaista, vaikkakin kalliimpaa. Osta kotimaisia palveluita. Se ei kuluta luontoa ja tuo työtä Suomeen.
- Hankitaan vähemmän uusia (pikamuoti)vaatteita: enemmän kierrätystä, vaatteiden vuokraamista ja kotimaisia vaatteita. Luonnon makean veden varannot erityisesti kiittävät. Kotimainen vaatetuotanto elpyy ja tulee lisää työtä Suomeen. Kotimainen vaate on tällä hetkellä harvinaisuus, mutta ostamalla harvemmin, riittää rahaa ostaa laadukasta kotimaista.
- Karsitaan yksityisautoilua: rahaa säästyy suuria summia, pyöräilemällä enemmän terveys paranee, yhteiskäyttöautoilulla tasataan kustannuksia ja murheita.
- Toteutetaan vähemmän ulkomaanmatkoja: matkustetaan ja yövytään kotimaassa, työllistetään suomalaisia matkailuyrittäjiä ja koetaan hienoja luonto- ja kulttuurielämyksiä, joita Suomi on pullollaan.
- Panostetaan vähemmän viihde-elektroniikkaan: todella vanha TV kannattaa päivittää uuteen sen sähkönkulutuksen vuoksi, mutta yleisesti kannattaa heti luopua jatkuvasta laitteiden päivittämisestä. Karsitaan toimia, joilla naulitaan tehokkaammin takapuoli sohvaan ja silmät ruutuun. Ei siis osteta myöskään kaikkia suoratoistopalveluita, vaan suljetaan näytöt ja luetaan kirjaa. Keskitytään itseemme ja lähimmäisiin. Käytetään aikaa ajatteluun, puhumiseen, kuuntelemiseen, ulkoiluun, yhdessäoloon ja kaikenlaiseen aineettomaan tekemiseen. Monet elämän tärkeimmistä asioista ovat hiilineutraaleja ja ilmaisia.
Tulevaisuuden visiona: vähennämme työntekoa ja lisäämme hyvinvointia. Tämä on monen mielestä utopia, mutta monella alalla se on jo nykyisyyttä. Kaikille aloille työajan lyhentäminen ei tule olemaan mahdollista ainakaan lähiaikoina, mutta työ, sellaisena kuin me sen miellämme, tulee monilta osin muuttumaan. Työajat muuttuvat, tehtyjen tuntien määrä ei ole välttämätön työn mittari ja työtä voi tehdä eri paikoissa ja eri tavoilla. Entä jos työelämän murros tuo yhä useammalle mahdollisuuden luopua autosta ja kulkea työmatkat pyörällä? Kun ei ole pakottava tarve olla 08.00 aamulla työpaikalla, voi pidemmänkin matkan taittaa pyörällä. Ottaisin tuollaisen diilin ilolla vastaan.
Vähemmän on monella tapaa enemmän. Vähemmän kulutusta = enemmän villiä luontoa ja monimuotoisia ekosysteemejä, enemmän säästynyttä rahaa kotimaisen työn tueksi ja enemmän henkistä hyvinvointia meille kaikille!
Kirjoitus on julkaistu lyhyempänä versiona Auranmaan Viikkolehdessä 16.3.2021